Kirje luottamuksesta

Hyvä ystävä,

Riemun päivä on koittanut. Se sai minut kirjoittamaan tämän kirjeen sinulle. Ystävä, päässäni liikahti palanen. Niin saattaa joskus käydä, jos on oikein utelias ja vastaanottavainen uusille ideoille. Vielä en tiedä muuttivatko palaset pysyvästi eri osoitteisiin vai onko sittenkin kyse vain väliaikaisesta uudelleen järjestelystä tai ehkäpä vain uudesta näkökulmasta.

Ystävä hyvä, minun on kyllä tunnustettava, että yritin minä laittaa hanttiin uuden ajatuksen edessä. Intin ja yritin vääntää mustaa valkoiseksi. Yritin perustella omaa kantaani ja kertoa olevani kuitenkin lopun perin oikeassa. Niin minä ystävä yritin. Sinä tiedät sen olevan tapani. Olet monesti minua siitä muistuttanut. Muistanpa joskus hetkiä, kun olet mahdottoman edessä luovuttanut.

Eilen minua muistutettiin lempeästi kuuntelemaan, eikä syöttämään omia ajatuksiani. Silloin päässäni naksahti. Muistin, että ehkä sittenkin haluan kehittyä enkä olla oikeassa. Siitä se alkoi. Uteliaisuus ja antautuminen uudelle saattoi minut uuden äärelle.

 

Ystävä hyvä, minut haastettiin luottamuksesta

Olen tottunut ajattelemaan, että kaupan syntyminen edellyttää aina luottamusta. Luottamusta tuotteeseen, palveluun, ihmiseen, yritykseen, toimintatapaan. Kaupan syntymiseen tarvitaan muitakin tekijöitä, mutta luottamus on se, joka viime kädessä saa ostamaan. Tämä kyseenalaistettiin. Minulle kerrottiin, että teemme joukon hetkessä tapahtuvia päätöksiä, esimerkiksi ruokakaupassa.  Tunnistatko nämä hetket ystävä? Siis ne hetket, kun valitset maitoa, makkaraa tai munaa kaupassa. Siinä ei paljon ehdi luottamusta ajatella.

 

Olisiko luottamus sittenkin läsnä, ystävä?

Ehkäpä syvimmiltään luottamus on läsnä myös siellä, yritin perustella itselleni. Ehkäpä luottamus vaikutti siihen, että menin tuttuun ja turvalliseen kauppaan tai ostin siitä tunnetusta verkkokaupasta. Minulle kerrottiin, että tässä kyse voi olla vakuuttavuudesta tai tuttuudesta. Siis siitä, että koemme esimerkiksi lapsuudessamme näkemiemme tuotteiden mainosten johdosta jonkin tuotteen meille tutuiksi ja siten turvallisiksi. Kyse siis ainakin on siitä, että sanoitamme ystävä asioita eri tavalla. Se mikä minulle on luottamusta, voi sinulle ollakin jotakin muuta. Ei tästä matkasta ole meille helppoa tehty.

 

Kiitollisuus erilaisuudesta

Olen syvästi kiitollinen, että olet opettanut omalta osaltasi minua kuulemaan myös muiden ajatuksia. Olen kiitollinen, että olet ollut kanssani kärsivällinen. Se nimittäin on opettanut, että uteliaisuus on oppimisen ensimmäinen askel. Uskon, että pääsin jonkin suuren äärelle. Ehkäpä suuremman kuin olen osannut edes kuvitella. Kuten huomaat, ystävä, olen pahasti matkalla asian kanssa.

Jatkossa lupaan olla kärsivällisempi. Kehityn totisesti mieluummin kuin olen oikeassa. Lupaan, ystävä, kuunnella ajatuksiasi kärsivällisemmin. Kun tältä tieltä eksyn, ohjaathan minut lempeästi uudelle polulle. Yhdessä maailman tutkiminen on niin hirvittävän paljon mukavampaa ja usein myös tuottoisampaa.

 

Ystävällisin terveisin,

Henna