Siirry sisältöön

Haluaisitko sinä tehdä jotakin minun kanssani?

OLISIHAN SE MUKAVAA…

Renesanssin yleisnerot tiesivät maailmasta kaiken tietämisen arvoisen. Tuon ajan älykkö pystyi omaksumaan tieteen ja taiteen maailman lähestulkoon läpikotaisin. Olisihan se hienoa osata nykyaikana tuo kaikki, tehdä aina itse ja olla mestari kaikessa. Tehtävästä tai haasteesta riippumatta saisi katsoa tuotostaan ja sanoa: ”Minä tein kaiken tuon. Minä itse!” Olla kuin 4-vuotias lapsi ja tajuta että maailma on minun.

TEE-SE-ITSE ISISTÄ TULI YRITTÄJIÄ

Tiedän tasan tarkkaan, millaista on elää perheessä, jossa isä tekee kaiken itse. Hän osaa kaiken ja hänelle kaikki on helppoa. Lapsuudestani on todella pinttynyt mieleen se tosiasia, että työtä oppii tekemällä ja oma kädenjälki on se paras jälki. Muistan vieläkin ne hetket, kun päivän päätteeksi istuimme isän kanssa kymppiuutisten ääreen, isä avasi ansaitun saunaoluen ja huokaisi helpotuksesta. Nyt saisi taas hetken hengähtää. ”Mitä sää iskä teet huomenna?” joskus kysyin. ”Bisneksiä” tuli vastaus.

Isäni on nyt jäänyt eläkkeelle, ja hänen tunteiden kirjo on varmasti valtaisa. Työ on tullut päätökseen ja jäljelle jää yritys, joka siirtyy sukupolvenvaihdoksessa seuraavalle yrittäjälle. Huomenna ei olekaan enää bisneksiä. Ristiriitainen tunne valtaa, kun puhutaan toiminnan kehittämisestä. Miksi tätä nyt kehittämään, kun tämähän on ollut aivan hyvä viimeiset 30 vuotta! Mikä digitalisaatio? Miten se liittyy tähän mitenkään?

”Kyse on pärjäämisestä. Siitä että päiville on täytettä. Jos lapsi kysyy illalla kymppiuutisten aikaan, että mitä teet huomenna, voi vanhempi vastata: bisneksiä.

Kohtaan päivittäin yrittäjiä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin isäni. Kun keskustelen kehittämisestä tai uudistamisesta, aika moni tokaisee: ”Kuule, on tässä 30 vuotta kehitytty, ei ole tarpeen kehittyä enää. En minä ole koskaan alkanut, enkä ala, ulkopuolisen kanssa mitään suunnittelemaan. Se olisi vain ylimääräinen kuluerä kun itsekin osaan ja jos en osaa niin opettelen. Niin olen ennenkin toiminut.”

Älä nyt käsitä väärin. En aja takaa ajatusta uppiniskaisesta vanhasta jäärästä, vaikka kieltämättä sellainen tulee helposti ensimmäisenä mieleen. Minä arvostan suuresti niitä yrittäjiä, jotka viimeiseen asti tekevät itse kaiken ja pärjäävät. Kyse on pärjäämisestä. Siitä että päiville on täytettä. Jos lapsi kysyy illalla kymppiuutisten aikaan, että mitä teet huomenna, voi vanhempi vastata: bisneksiä.

7,6 MILJARDIA TAPAA RATKOA ARJEN ONGELMIA

Maailmassa on 7,6 miljardia ihmistä ja väestön kasvu on yhä nousussa. Hukutamme maapallon ihmisiin. Se on negatiivinen asia kaikista näkökulmista. Maailma on jaettu ihmisten hallinnollisista syistä pieniin kansakuntiin, valtioihin, jotka pitävät huolen, että väestön kasvusta huolimatta pystymme jollakin tavalla hallinnoimaan ihmiskaaosta. Valtion sisällä kansaa on jaettu pienempiin väestöihin maantieteellisten rajausten tai vaikkapa aatteellisten näkemysten perusteella. Jokainen ihminen siis kuuluu johonkin ryhmään ja tämä ryhmä on  osa vähän isompaa ryhmää jne. Ymmärrätte varmasti pointtini.

”Mitä voisimmekaan saada aikaan, jos tekisimme yhdessä?”

Jos me kaikki 7,6 miljardia ihmistä toimimme pienissä ryhmissämme yksin, päätämme yksin ja ratkomme ongelmia yksin, meille syntyy 7,6 miljardia tapaa toimia, päättää ja ratkoa ongelmia. Voimme kuitenkin jakaa osaamistamme ja ideoitamme, kehittyä yhdessä ja innovoida. Mitä voisimmekaan saada aikaan, jos tekisimme yhdessä? Jos ottaisimme vastaan uusia ideoita ja jalostamme niiden kautta omia ajatuksiamme. Mitä tapahtuisi,  jos katsoisimme jokaista ehdotelmaa kymmenistä eri näkökulmista?  Millaisia ratkaisuja se tuottaisi?

Mitä jos yhteistyöllä, eli keskustelemalla ja kuuntelemalla toinen toisiamme pystyisimme luomaan toimintamallin, jossa osapuolet saavat osallistua ongelman ratkaisemiseen? Jokainen saisi loistaa omassa osaamisessaan ja tarjota toiselle auttavan käden ja tehdä yhdessä bisnestä? Syntyisikö silloin 7,6 miljardia tapaa toimia vai synnyttäisikö se yhteistyöverkoston, jossa toimintatapa muuttuisi ja kehittyisi senhetkisten tarpeiden näköiseksi.

KÄDEN OJENNUS – YHTEISTYÖN EHDOTUS

Toivon että mietit asiaa seuraavan kerran, kun joku ehdottaa yhteistyötä tai tarjoaa auttavat kädet yritystoimintasi kehittämiseksi. Yksin ei tarvitse sinnitellä ja vaikka kuinka suo-kuokka-Jussi yhdistelmä tuntuukin suomalaisen yrittämisen perustalta, kannattaa edes niitä pieniä asioita delegoida muille. Jos some tuntuu vieraalta ei sitä kannata väkisin yrittää itse pyörittää tai jos asiakassegmentti on hukassa, kannattaa sen määrittelyyn pyytää rohkeasti apua. Kyse on perimmältään osaamisen jakamisesta. Sen ymmärtämisestä, että yhdellä uudella näkökulmalla voi löytää poikkeuksellisia, kilpailukentillä ratkaisevia etuja ja hyötyjä.

“HALUAISITKO SINÄ TEHDÄ JOTAKIN MINUN KANSSANI?”

Haluamme herätä aamulla ja kokea itsemme tarpeelliseksi. Haluamme kohdata haasteita ja ratkoa niitä. Olen keskustellut isäni kanssa paljon elämästä ja siitä mistä hän on ylpeä tai mitä hän katuu jäädessään nyt eläkkeelle. Yksi asia on painanut hänen mieltään eritoten. Sen sijaan että hän aina sanoi kymppiuutisten aikaan minulle, että huomenna aion tehdä bisneksiä, hän olisi halunnut vastata kysymykseen kysymyksellä:

”Miksi kysyit? Haluaisitko sinä tehdä jotakin minun kanssani? Kerrohan, mitä sinulla on mielessä!”

– Maarit Korkala, Projant Oy

Yrityksen strategia - Sanahelinää vai selkeä kuva?

Usealla meillä on joskus päiviä, jolloin töissä painetaan hommia tukka (tai kravatti) hulmuten. Niinä päivänä, kun pää on täynnä eri...

Lue lisää

Työelämän ja urheilun yhteneväisyydet

Joukkueessa ja työtiimissä on molemmissa suorittavia tekijöitä ja johtajia, eli valmentajia tai esimiehiä. Molemmissa on tärkeää joukkuehenki ja ryhmädynamiikka, jonka...

Lue lisää

Asiakaspalvelua kotisohvalle – vaikka toiselle puolen maailmaa

Kilpailu asiakkaista on kovaa ja ostopäätökseen vaikuttavat monet tekijät. Yksi näistä tekijöistä on asiakkaan saama palvelu - jos asiakas ei...

Lue lisää